Raamattukodin Ystäväkirje
2004/n:o 1 Jerusalem, 26.1.2004

Rakkaat ystävät!

Sydämelliset hyvän uudenvuoden toivotukset täältä Raamattukodilta, Mevasseretista! Runsaitten sateitten ansiosta vuoret alkavat viheriöidä, ja kevät runsaine kukkineen on selvästi tulossa.

Vuoden 2004 opiskelijat, 8 raamatunkääntäjää, saapuivat Israeliin muutama päivä ennen kuin heidän opiskelunsa alkoi 14.1. Se, että he saivat viisumit ja pääsivät tulemaan, oli todellinen ihme. Israelin sisäministeriö oli lakossa koko syksyn, eikä kukaan voinut anoa viisumeita. (Afrikasta tulevien, toisin kuin eurooppalaisten, pitää anoa viisumi kuukausia etukäteen, ja luvan saaminen saattaa kestää 3–4 viikkoa.)

Mikä neuvoksi? Tuleeko kurssista mitään? Sitten saimme tietää, että voisimme yrittää anoa erikoislupaa lakkoa johtavalta komitealta... Niinpä lähetimme komitealle faxina kauniin kirjeen. Kirjeessä selitimme, miten tärkeä tämä kurssi on Afrikan kansoille, kun hepreankielinen Raamattu saadaan käännettyä heidän heimokielilleen juuri noiden meille tulossa olevien kääntäjien kautta.

Aluksi ei kuulunut mitään. Sitten saimme kuin ihmeen kautta yhteyden erääseen lakkokomitean jäseneen. Hänen ansiostaan Halvor sai lopulta erikoisluvan mennä sisäministeriön toimistoon (21.12.). Koska lakon vuoksi ei ollut moniakaan muita anomuksia, niin viisumit järjestyivät ennätysajassa, vähän yli viikossa! Kun täkäläiset kuulivat viisumi-ihmeestämme, he vertasivat sitä Raamatussa kerrottuihin ihmeisiin!

Vuoden 2004 kurssilla on kääntäjiä Beninistä, Burkina Fasosta, Kongosta ja Togosta. He edustavat viiden eri heimokielen raamatunkäännösprojekteja. Tammi-helmikuussa kääntäjät käyvät päivittäin Jerusalemin heprealaisen yliopiston kielikoulussa (5 tuntia päivässä!). Maaliskuussa alkaa sitten Raamatunkääntäjien erikoiskurssi, jossa opiskelijat syventyvät hepreankieliseen Raamattuun ja Raamatun maahan sekä luentojen että opintomatkojen kautta. Miten valtava elämys tämä onkaan kaukaa Afrikasta tulleille Raamatun kääntäjille! Israelissa onkin nyt rauhallisempaa johtuen mm. monista eri turvallisuustoimenpiteistä.

Mirjan ja Halvorin seurassa opiskelijat Awonkra Gnelosse (Togo, vas.), Jean Lacroix Hien (Burkina Faso), Issifou Korogo (Benin) ja Anne-Marie Gimenez (Burkina Faso)

Tammikuu on ollut sateinen ja kylmä (2 – 14 lämpöastetta). Raamattukodissa ei ole keskuslämmitystä. Niinpä jo ensimmäisenä päivänä kääntäjät saivat Suomesta saadut lämpimät takit, villapuserot ja sukat. Kiitos lahjoittajille!

Ensimmäisellä yhteisellä sapattiaterialla (16.1.) kerroin Raamattukodin historiasta ja sen ihmeellisistä vaiheista sekä siitä, että Kodin toiminta perustuu kokonaan Herran armoon. Raamattukoti perustettiin 10 vuotta sitten, tammikuussa v. 1994. Emme ymmärtäneet silloin Kodin merkitystä kokonaisuudessaan. Näky on kasvanut ja avautunut: Jumalan Sana kaikille kansoille, joilla sitä ei vielä ole, ”alkaen Jerusalemista”. Täältähän se Sanana alkoi levitä. Ensiksi kreikaksi, arameaksi, latinaksi, armeniaksi ja myöhemmin englanniksi, saksaksi, suomeksi jne. Mikä Sanan saattajien joukko!

Työ jatkuu ja on meidän aikanamme saavuttamassa ne kansakunnat, joilla ei vielä ole Raamattua omalla kielellään. Raamattuseurojen tavoite on, että vuoteen 2025 mennessä olisi aloitettu Raamatun kääntäminen kaikille tunnetuille kielille. Kansallisilla kääntäjillä on tässä keskeinen tehtävä. Heitä Jerusalemin Raamattukoti haluaa palvella. Tähän mennessä Raamatunkääntäjien kurssin Jerusalemissa on suorittanut yli 40:ää kieliryhmää edustava kääntäjäjoukko. He työskentelevät nyt käännösprojekteissaan Afrikassa ja muualla. Oi jospa saisimme palvella myös suomensukuisten kansojen edustajia! (Vuoden 2005 kurssi on englantia taitaville VT:n kääntäjille.)

Valtava kiitollisuus ja ihmetys täyttävät sydämen: Herra on siunannut ja varjellut. Kiitos teille, jotka olette rukoilleet Raamattukodin puolesta ja uhranneet aikaa ja varoja.

Vapaaehtoiset (osa heistä): vas. Christiane Furmann (Ranska), Paola Soni (Italia),
Johanna Salo ja Pirjo Myller (Suomi) ja Richard Wheeler (USA)

Ystävä lähetti minulle kortin, jossa oli isäni Kaarlo Syvännön lausuma lause: ”On jotain uskomattoman suurta olla mukana rakennustyössä, jonka piirustukset ovat Herran laatimat.” Jospa voisimme tehdä juuri tämän päivän rakennustehtävät Herran piirustuksien mukaan - niissä kaikissa tehtävissä, joissa itse kukin olemme.

Herran armon varassa,

Mirja Ronning

- Opiskelijoiden viisumit ja Virpi Leinon viisumi; Virpi sai jo toisen kerran vuoden viisumin Jesajan kirjan tutkija-assistenttina (6.1.2005 saakka)!

- Hirsiprojektin tilin kasvu (Valtion virastojen lakon takia Raamattukodin huoneiston virallisia papereita ei ole vielä saatu). Olemme kuulolla, miten Herra johtaa talohankkeen.

- Karen Fund toiminnassa on nyt mukana uskovainen psykiatri, psykologi ja psykiatrinen sairaanhoitaja. 22.–26.3. Karen Fund sponsoroi Jerusalemissa luentosarjan aiheesta Suffering and the Believer (tri P. Polischuk USA:sta).

Saimme tammikuussa 9 ranskankielistä opiskelijaa Afrikasta; Beninistä, Burkina Fasosta, Kongosta ja Norsunluurannikolta. Opiskelijat ovat nyt lukeneet kovasti modernia ja Raamatun hepreaa ja alkaneet tutustua maahan. Kurssi on vaativa ja he tarvitsevat esirukouksianne. Opiskeluongelmia on ollut enemmän kuin muina vuosina. Muistattehan heitä rukouksin.

Kiitos teille ystävät monista rakkaudenosoituksistanne, vieraanvaraisuudestanne ja lämpimästä vastaanotostanne helmikuun kiertueen aikana. Raamattukodin väki haluaa myös kiittää lahjoittajia kaikesta hyvästä villasukista aina hirrenpätkiin saakka.

Tänä keväänä olemme saaneet pitää vieraina pieniä ja suurempia suomalaisryhmiä, jotka ovat tulleet nauttimaan Israelin ihanasta keväästä. Vuoret viheriöivät, kedoilla kukkivat viimeiset kukat ja Genesaretin järvi on täpötäynnä! Parhaillaan kukkivat Mimosa-pensaat keltaisina.

Eilen Halvor luki iltahartaudessa Markuksen evankeliumista (10:31-45) Jeesuksen sanat Hänen ollessa matkalla Galileasta ylös Jerusalemiin. Jeesus kertoi opetuslapsille etukäteen mitä Hänelle oli tapahtuva, mutta opetuslapset eivät ymmärtäneet vaan pyysivät itselleen kunniapaikkoja. Siihen Jeesus vastasi: ”... joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessa tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja, sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.” Meillä kaikilla on tässä vielä paljon oppimista! Olkoon tämä pääsiästervehdyksemme täältä Raamattukodilta.

Haluamme tämän lyhyen kirjeen välityksellä toivottaa teille Siunattua pääsiäistä!

Rakkaat Ystävät! On ilo tervehtiä teitä tällä ”joulukortilla”. Tekstiosuus jää nyt vähäiseksi, tuomme esille vain elämämme kohokohtia.

Ensi vuoden kurssille on tulossa kääntäjiä seitsemästä eri maasta: Manner-Kiinasta, Afrikasta ja jopa Udmurtiasta asti ensi kertaa on siis mukana suomensukuisten kansojenkin edustaja! Viisumitkin on jo saatu, tosin sinnikkään taistelun jälkeen!

Jälleen tapahtui todellinen ihme: Kiinan ”Ruut” (peitenimi) sai viisumin Jerusalemin sisäasiainministeriöstä kokonaiseksi vuodeksi suoraan passiinsa samana päivänä! Täällä ei koskaan anneta kenellekään ulkomaalaiselle vuoden viisumia ilman erikoisistuntoja! Virkailijakin mutisi, että tämä on nyt vähän erikoista. Koin valtavaa Pyhän Hengen läsnäoloa, kun opiskelijatyttö soitti minulle heti viisumin saatuaan. Herra voi! Tuolla tytöllä ei ollut myöskään rahallista apua antavaa tukiryhmää takanaan, mutta eräs Halvorin sukulainen lähetti heti koko summan kuultuaan, että tytön kristitty isoisä oli ollut opettajana Kiinassa samassa kaupungissa, jossa Halvorin isoisä oli toiminut 1900-luvun alussa pastorina ja opettajana. Kuka tietää, vaikka he olisivat tunteneet toisensa? Uskomme, että tällä korkeasti koulutetulla nuorella naisella on suuri tehtävä Kauko-Idässä.

Kaikilla ensi vuonna kurssille tulevilla opiskelijoilla on ollut vastustusta. Rukoillaan, että esteet poistuvat ja kaikki hyväksytyt pääsevät tulemaan tammikuun alkupäivinä. Kysymys on totuudesta: ”Jos meillä ei ole omakielistä koko Raamattua, niin miten kansani jäsenet voivat olla varmoja siitä, että se, mitä he kuulevat, on totuuteen perustuvaa?” Näin kysyi eräs kääntäjä. Elämme ajassa, jossa on monenlaista eksytystä, sillä ihmiset eivät rakasta totuutta (mikä näkyy myös Israel-asiassa).

Toinen ihmeellinen asia, josta haluan kertoa Herran kunniaksi, on autoasia: keväällä ja myös kesällä jouduimme harva se viikko korjailemaan kahta Raamattukodin vanhanpuoleista autoa, jotka ovat olleet kovassa käytössä. Vaikka korjauslaskut olivat suuret, emme voineet edes ajatella uudemman auton ostoa, mutta sitten tapahtui seuraavaa:

Kävelin Lehtimajanjuhlilla konferenssisalin käytävällä, kun eräs suomalainen mies kysyi minulta, saisiko hän vaihtaa kanssani muutaman sanan. Menimme sivuun juttelemaan, ja hän sanoi minua silmiin katsoen: ”Minä ja vaimoni haluamme ostaa Raamattukodille uuden auton. Olen jo käynyt autokaupoissa. Auton pitäisi olla paras mahdollinen Raamattukodin käyttöä varten. Vaimoni sai saman ajatuksen erikseen.” Kuuntelin, olin täysin sanaton. Aloin mutista jotain siitä, ettemme ole koskaan voineet ostaa autoa ja että Raamattukodilla palvelleet autot ovat isä Syvännön aikoinaan ostamia. Herra voi! Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä! Oli valtavaa nähdä se ilo, joka tällä pariskunnalla oli, kun he saivat antaa, vaikka luopuvatkin suuresta summasta.

Niinpä viikko sitten tilasimme 2005 mallia olevan Toyotan (diesel), johon mahtuu kuljettaja ja 10 matkustajaa. Saamme auton juuri tulevan kurssin alkuun tammikuussa. Eikö joskus olekin niin, että Herran hyvyys vie ihmisen heikoksi. Armo on aivan kuin liian suuri. Kiitämme ja ylistämme Jumalaa eniten siitä, että Hän on katsonut hyväksi siunata Raamattukodin työtä! Kiitämme tämän kirjeen myötä myös monia teistä, jotka olette vuoden aikana tukeneet Kotia niin, että jokapäiväiset tarpeet ovat täyttyneet! Suurkiitokset myös kaikille rakkaille vapaaehtoisillemme!

Jouluterveisemme ja siunauksen toivotuksemme kiteytyvät parhaiten Raamatun sanoilla: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.”

P.S. Kattakaamme Israel ja Lähi-Itä nyt rukouksin! Jospa terroristijohtaja Arafatin poismeno toisi rauhallisemman ajan Lähi-Itään.

Tyttäremme Liel (23), nyt sairaanhoitajakoulussa, sai ainutlaatuisen tilaisuuden edustaa ISRAELIA erään toisen uskovan, entisen israelilaisen sotilaan kanssa Koreassa! Siellä pidettiin syyskuussa AMCF:n (Association of Military Christian Fellowship), kristittyjen sotilashenkilöiden kansainvälinen konferenssi. Sen teemana oli "Kaikki ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa". Edustajia oli 137 maasta, myös Suomesta. Konferenssi pidetään kerran 10 vuodessa, ja Israel oli edustettuna ensimmäistä kertaa, edustajina siis meidän Lielimme ja venäjänjuutalainen Dima. He olivat konferenssin nuorimpia, muut olivat yli 40-vuotiaita, joilla oli rivi kunniamerkkejä rinnassaan.

Liel kirjoitti meille tuosta konferenssista näin: "Olen nainen, olen nuorin ja minulla on alin sotilasarvo (luutnantti). Miten oikein olen joutunut tänne?" Nuo nuoret kokivat valtavaa siunausta tuossa rukouskeskeisessä konferenssissa, jonka teemana oli Jesaja 60:3: "Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra!" Kymmenet ihmiset tulivat keskustelemaan Israelin edustajien kanssa ja sanoivat rukoilevansa Israelin puolesta! Nyt Lielillä on yhteyksiä ympäri maailmaa.

Mahtavinta Lielistä oli tavata Israelin naapurimaiden, nykyisten ja entisten vihollismaiden, edustajia. Eräs heistä, vanhempi mies, sanoi kyyneleet silmissä: "Kiitän Herraa siitä, etten kuollut sodissa, joissa taisteltiin teitä vastaan, ja nyt saan tavata israelilaisia uskovia! Olemme yhtä Kristuksessa!" Tuo mies ei voinut enää jatkaa liikutuksensa takia, vaan teki yhtäkkiä kunniaa Israelin edustajille. Kaikilla läsnäolijoilla oli kyyneleet silmissään. Liel totesi myöhemmin, että rauha on mahdollista, mutta vain silloin, kun Herra muuttaa sydämet.

PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ
Mevasseret, Jerusalem

Rakkaat ystävät!

Tällä lyhyellä tervehdyksellä haluamme toivottaa teille täältä Pääkallonpaikalta siunattua kevättä!

Tänä aamuna ani varhain menimme kaikki Puutarhahaudalle, paikkaan, josta ilosanoma ylösnousseesta Kristuksesta, kuoleman voittajasta, on lähtenyt maailman ääriin asti. Niinpä Puutarhahaudalle Jerusalemiin oli kerääntynyt satoja pyhiinvaeltajia kaikesta maailmasta. Laulumme raikui: "Jokaisen polven pitää notkistuman ja jokaisen kielen tunnustaman, että Jeesus on Herra!"
Kiitos kaikille teille, jotka niin ihanasti hoivasitte meitä: Napo Poidia, Erkkiä ja minua. Kiitos esirukouksistanne ja tuestanne!
Siunauksen toivotuksin raamatunkääntäjien ja vapaaehtoisten puolesta,

Mirja ja Halvor Ronning

PESACH-terveiset 21.4.2005

Tervehdimme Teitä näin juutalaisen pääsiäisen (hepreaksi "pesach") aattohetkinä. Pääsiäisilta sattuu tämän viikon lauantai-illaksi.

Mirja palasi eilen raamatunkäännös- ja levitystyön yhdistysten konferenssista (4.-7.4.). Hän kertoi sen olleen mahtava kokemus. Mirja sai tilaisuuden pyrkiä vaikuttamaan raamatunkäännöstyön periaatteisiin alkutekstin tärkeyden kannalta. Raamattutyötä tekevillä on suuri haaste saada kaikille kansoille Jumalan Sana mahdollisimman nopeasti. Uusi työmuoto, josta Mirja kertoi, oli äidinkielisen Raamatun ääninauhat koko kylän kuunneltavaksi. Kun Sana on käännetty kullekin heimokielelle, niin "usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta".

Siunaavin terveisin

Pauli Rahkonen
toimistovastaava

Rakkaat ystävät!

Ohessa oleva kuva kertokoon kaiken. Kesäkuun 26 meillä oli Raamattukodin yhdeksännen kurssin päättäjäiset Heprealaisessa yliopistossa Scopus-vuorella. Kuvassa ovat oppilaamme, sekä Raamattukodin palveluväkeä ja Raamatunkäännös konsulttimme Tri. Noah Lee.

Oppilaat saivat kauniit todistuksensa ja jo seuraavana päivänä he matkustivat eri puolille maailmaa, yksi etelään Tsadiin, Afrikkaan, toinen pohjoiseen, Udmurtiaan...

Sydän on kiitosta täynnä. On ollut hyvä vuosi ja perhekunnassamme on vallinnut veljellinen rakkaus, vaikka ollaan peräti eri maanosista! Kiitämme siitä Herraa

Tilaisuuden lopussa lauloimme kaikki yhdessä Israelilaisen Halleluja laulun. Laulun kertosäe sanoo näin;

Halleluja kaikesta, halleluja eilisestä ja huomisesta, halleluja ja käsi kädessä, yhdellä sydämellä, laulakaa halleluja.

Scopus vuoren ikkunasta avautui ilta auringossa vanhan kaupungin Jerusalem temppeliaukioineen vastapäätä öljyvuorta.

Haluamme KIITTÄÄ taivaan isää Hänen siunauksistaan tänä vuonna ja kiittää teitä, jotka olette tehneet tämän työn mahdolliseksi.

Siunattua kesää toivottaen, Raamattukodin puolesta,

Mirja Ronning

ERITYISRUKOUSAIHE:
Painokone heimokielisten raamatunosien painattamiseksi Afrikassa!

Helmikuussa 2005 olimme kiertueella Suomessa: Napo Poidi Togosta, autonkuljettajamme Erkki Tuuliainen ja minä. Helmikuun 12. päivänä istuimme erään ystäväperheen pöydän ympärillä Keski-Suomessa, kun mukaan tuli ystävämme Pentti Ruohotie, Saarijärven Offsetin toimihenkilö. Keskustelu kääntyi painatusasioihin. Muiden jutellessa siinä suomeksi Napo vieressäni sanoi hiljaa: "Meillä ovat olleet valmiina jo kaksi vuotta kääntämämme 4 evankeliumia vaimoni heimokielelle, mutta emme ole voineet painattaa niitä, sillä painotyö on niin kallista Togossa." "No, paljonko se maksaisi?" kysyin. "1000 euroa sadasta kappaleesta", vastasi Napo. "Ei voi olla totta! Te olette ahertaneet monta, monta vuotta, muodostaneet kielelle kirjaimet, sitten kääntäneet ilosanoman pakanakansalle ja nyt te ette kuitenkaan voi antaa sitä heidän käsiinsä!" huudahdin. Sitten kerroin Pentille ja muille pöydän ääressä istuville tästä Togon tilanteesta. Pentti alkoi ajatella asiaa vakavissaan ja ehdotti sitten, että vierailisimme Saarijärven Offsetissa seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai.

Pentin lähdön jälkeen jäimme istumaan vielä hetkeksi pöydän ääreen. Napo katseli ajatuksissaan ikkunasta avautuvaa talvimaisemaa ja sanoi sitten "En ole kertonut teille yhtä asiaa. Marraskuussa 2004 meillä vieraili Wycliffen keskuksessa Togossa eräs saarnaaja, joka piti meille hartaushetken. Sen jälkeen hän sanoi meille jotain merkillistä: 'Herra antaa teille vielä painokoneen!' Kirjoitimme asian muistiin niin kuin tapanamme on tehdä rukousaiheiden ja lupauksien suhteen." Kuuntelimme hiljaa tätä Napon kertomusta.

Seuraavana päivänä sunnuntaina, 13. helmikuuta, ajoimme Saarijärvelle aamu- ja iltatilaisuuksien välillä. Pentti oli meitä vastassa Saarijärven Offsetin ovella. Pieni joukkomme kulki pitkin suuria työhalleja, joissa seisoi erilaisia painatustyöhön liittyviä koneita. Paikalla ei ollut ketään muita, sillä oli sunnuntaipäivä. Jossain vaiheessa seisoimme (Pentti, Napo ja minä) keskellä yhtä hallia, kun kysäisin Pentiltä: "Eikö teillä ole joskus joitakin vanhoja painokoneita, jotka olisivat myynnissä?" "No tuo kone, jonka vieressä nyt seisomme, on sellainen kone! Se poistettiin käytöstä pari kuukautta sitten ja se on myytävänä", sanoi Pentti. "Paljonkohan se maksaisi", tiedustelin. "Kysytään", sanoi Pentti, ja niinpä hän soitti siitä paikasta koneen omistajalle. Vastaus oli: "Ei kymppitonnia enempää." Jatkoimme painopaikan katselemista itse kukin mietteissään. Sitten näin kaukaa Napon menevän tuon suuren painokoneen viereen ja koskettavan sitä. Tajusin, että hän on pyytämässä sitä Herralta Afrikkaa varten.

Kului kolme päivää, joina pidimme viimeiset tilaisuudet Suomessa. Olimme jo matkalla Helsinkiin, kun kännykkä soi, ja langan päässä oli Pentti. "Kuule Mirja, se suuri painokone ei maksakaan teille mitään. Se on ilmainen! Napo voi saada sen omakseen maksamatta yhtään mitään..." Pentti selitti sitten tarkkaan painokoneen ominaisuuksia, joiden takia se sopisi juuri yksinkertaisiin olosuhteisiin (mustavalkoinen painatus, tavallinen paperi ym.). Samalla hän myös selvitti, mitä valmiuksia pitäisi olla Afrikan päässä. Keskustelu oli pitkä ja niinpä Napo ja Erkki ehtivät jo lähteä autosta bensa-aseman kahvioon. Juoksin heidän luokseen ja heti heidät nähdessäni huudahdin: "Se painokone on ilmainen! Se ei maksa mitään!" Napo kysyi: "Mitä sinä oikein sanoit?" Kertasin sanomani uudestaan. Napo oli sanaton. Suuri ilo täytti sydämemme.

Palattuaan Afrikkaan Napo Poidi otti yhteyttä Länsi-Afrikan Wycliffe-raamattuseuroihin. Monilla niistä on sama ongelma: miten painattaa edullisesti ja nopeasti jo valmiit raamatunosat heimokielille. Oma, kaikkien yhteisesti käyttämä painokone Togossa auttaisi tilannetta ja avaisi mahdollisuuksia itsenäisempään toimintaan.

Napo kertoi, että Länsi-Afrikassa on työn alla kymmeniä raamatunkäännösprojekteja. Länsi-Afrikan tarpeita tunnetaan huonommin, sillä alueen yhteisenä kielenä on ranska, jota osataan Afrikan ulkopuolella paljon vähemmän kuin englantia.

Nyt tämä kirjapainokoneprojekti Länsi-Afrikkaa varten tarvitsisi varoja, että painokone saataisiin toimitettua määränpäähänsä. Ensimmäinen vaihe on koneen purkaminen. Siihen tarvitaan alan asiantuntijoita Englannista (kone on englantilaista tekoa). Lisäksi tarvitaan varoja painokoneen kuljettamiseksi Suomessa satamaan ja sieltä Togoon, jos Herra suo.

Togossa tehdään myös valmisteluja koneen vastaanottamiseksi, mutta kaikki vie aikaa. Suomestakin löytyi odottamatta henkilöitä, joilla on kokemusta juuri tällaisesta Afrikkaan suuntautuneesta projektista. He ovat antaneet hyviä neuvoja, miten edetä vaiheittain.

Ennen kaikkea jokainen osapuoli tarvitsee esirukouksia toimiakseen Jumalan johdatuksessa vaihe vaiheelta.

Lahjoittaja on pyytänyt, että painokone pitäisi saada pois Saarijärven Offsetin tiloista 31.12. 2005 mennessä.

Wycliffen Raamatunkääntäjien sivutili, jolle voi lahjoittaa tätä projektia varten, on: Wycliffe/Painokone, OP-TAMMELA, 573182-262291, viite: 11853. Tili on auki 31.12.05 asti.

"Nouse, ole valona (hepr. 'oori'), sillä valkeutesi on tullut, ja Herran (Jehovan) kunnia loistaa ylläsi"! Näin lukee Jes.61:1 alkutekstissä. Virpiä ja minua siunasi tuo käskymuoto hepreassa sanasta valo, 'oori, joka ikään kuin käskee ja kehottaa kuulijaa ja lukijaa olemaan valoksi! Siinäpä on haastetta, mutta jatko selittää miten se on mahdollista; "sillä valkeutesi on tullut"!

Juuri tämä on Joulun sanoma. Valkeus ja Herran Kunnia tuli maailman 2000 vuotta sitten ja niinpä jokainen meistä voi olla valona ja suolana tässä pimenevässä maailmassa!

Eilen olin Israelin Raamattuseuran johtajan Doron Even Arin muistotilaisuudessa. Hän kuoli yllättäen n. kuukausi sitten sydänhalvaukseen. Sali oli täynnä Messiaanisia Juutalaisia ja muita Jeesukseen uskovia koko maasta, sekä Doronin perheen ystäviä ja hänen perheensä jäseniä, jotka eivät ole uskossa Jeesukseen.

Tilaisuus oli erittäin kaunis ja lohduttava, sillä murheen sijasta meillä on iankaikkinen toivo! Kuolema ON voitettu! Herran omina tulemme vielä näkemään rakkaimpamme!! Joulu on tämän riemujuhlan alkusävel.

Raamattukodilla valmistaudumme ensi vuoden opiskelijoiden vastaanottamiseen. Syksyn mittaan olemme hoitaneet monia heidän tuloonsa liittyviä asioita, mm. kiperät ja hankalat viisumiasiat. Tänä vuonna sisäministeriö keksi vaatia yliopistolta takausta 2 ja 5 vuotiaille mongolialaisperheen lapsille. Takuita he eivät voi antaa, kun lapset eivät aio opiskella yliopistossa!. Kaikki on nyt takanapäin ja viisumit on saatu! Se on aina suuri kiitosaihe! Tulijoita on tänä vuonna kahdeksan. Mongoliasta ja Papua-Uusi Guineasta meillä ei ole aikaisemmin ollutkaan oppilaita. Kerromme heistä ja muista Raamattukodin uutisista Ystäväkirjeessä, jonka aiomme lähettää tammikuun alkupuolella. Itse aiomme tulla Suomeen, jos Herra suo, ajalle 27.1. -16.2. Kokousohjelma on tänä vuonna pääasiassa Itä-Suomessa.

Rakkaat ystävät, KIITOS kaikista rakkauden osoituksistanne tänä vuonna, villasukista aina rahalahjoihin asti.

Monet teistä lahjoititte myös Länsi-Afrikan painokoneelle. Sinnekin tuli mukava summa, jonka varaan on suunnitteella alkaa rakentaa rakennus Togoon, jossa voisi toimia pieni kirjapaino Raamatunkäännöksien painattamiseksi.

Lämpimät terveiset täältä Juudean vuorilta ja Raamattukodilta!

Kevät on muuttumassa täällä jo kesäksi, jolloin kaikki vehreys kuihtuu ja kuolee, ellei se kasva veden äärellä tai saa melkein päivittäistä kastelua. Oppilaamme, jotka värjöttelivät Kodilla tammikuussa villapuseroissa ja villasukissa (kiitos niistä teille!), nauttivat nyt lämpimistä ilmoista. Samalla he ovat saaneet kokea Raamatun maan ilmaston ja sen luonnon vaihteluja, jotka puolestaan auttavat Raamatun kielikuvien ymmärtämisessä.

Viime kuukaudet ovat vierähtäneet nopeasti monien Kodin asioiden hoitamisessa. On ollut akateemisten kurssien valvontaa sekä kansainvälisen, noin 10-henkisen perhekuntamme arkielämään liittyvien asioiden hoitamista. Vapaaehtoisten panos on keskeinen Kodin arkielämässä.

Tänä vuonna Kotia ja keittiötä ovat olleet hoitamassa tammi-maaliskuussa Rakel ja Tauno Klen Mäntyharjulta ja huhtikuusta kesäkuun loppuun vuorostaan Asta Prencipe Riihimäeltä. Hän on auttamassa jo viidettä kertaa! Lisäksi väliaikaisena apuna on ollut Eira Heikkilä. Hannele Tainio toimii pääasiallisesti heprean kielen ohjaajana ja toimistossa sihteerinä, mutta auttelee myös muissa tehtävissä tarpeen mukaan. Hannele on valmistumassa maisteriksi Abo Akademista, ja tämä opetustyö on hänelle käytännön harjoittelua tulevia tehtäviä varten. Oppilaat ovat hyvin kiitollisia siitä, että saavat apua rankkoihin opintoihinsa melkein joka päivä.

Herra on pitänyt hyvää huolta Raamattukodista, vaikka nyt onkin ollut paljon ylimääräisiä menoja ihanasta mongolialaisesta perheestä (Raamattukoti on hoitanut perheen erillisen vuokra-asunnon ylläpitämiseen liittyvät menot, ruokakulut ja lastentarhamaksut 2- ja 4-vuotiaille lapsille, niin että myös lahjakas rouva on päässyt opiskelemaan).

Haluammekin nyt tämän tervehdyksen myötä KIITTÄÄ teitä, jotka olette kantaneet Raamattukotia rukouksissanne! Kiitos myös kaikille teille, jotka niin rakkaudellisesti hoiditte meitä Helmikuun kierroksen aikana! Muutamat ystävät sanoivat minulle silloin muistavansa Raamattukotia ja meitä joka päivä! Mikä siunaus se onkaan! Rukous on väkevin suoja myös Israelin vihamiehiä vastaan.

Olkoon liitteestä löytyvä kukkakuva osoitus kiitollisuudestamme teitä kohtaan. Kukka on kasvanut Raamattukodin pihalla olevan viikunapuun alla (voitte painattaa siitä itsellenne värillisen kortin).

Viime viikolla juhlimme täällä Israelin 58-vuotispäivää iloiten ja riemuiten. Sinivalkoinen lippu, jonka värit ovat rukousviitan väreistä, liehui autoissa ja verannoilla. Israelin valtion muodostuminen v.1948 ja maan olemassaolo aina vain vihamielisemmässä maailmassa on todellinen Jumalan ihme. Vaikka nyt uhataankin hävittää Israel(!), täällä on kuitenkin rauhallinen ilmapiiri, eivätkä ihmiset sen suuremmin ota kantaa uhkauksiin. Ehkä ollaan jo totuttu siihen, että juutalaisia on aina uhattu - niinpä pääsiäisenä juutalaisilla onkin tapa sanoa näin: "Jokaisena sukupolvena on ollut niitä, jotka ovat halunneet hävittää meidät, mutta Pyhä - siunattu olkoon Hän! - on pelastanut meidät heidän käsistään." Ota Raamattusi esiin ja lue Jesaja 41:11-16, tai vaikkapa koko luku!

Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät (j.11)

Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaa taistelevat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat (j.12)

Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä (j.14)

Herran armon varassa, Raamattukodin puolesta,

Mirja Ronning

Kiirastorstai, 5. huhtikuuta 2007
Rakkaat ystävät,

“Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti...” Jesaja 60:1-3

Profeetta Jesajan sanat kaikuivat jälleen hepreaksi Jerusalemissa, kun Händelin Messias-oratorio laulettiin ensimmäistä kertaa hepreaksi - Jesajan sanoman alkukielellä - 2700 vuotta profeetan elinajan jälkeen! Eilisestä ensiesityksestä nautti yli 500 hengen yleisö, mukaan lukien Raamattukodin opiskelijat ja suuri messiaanisten juutalaisten joukko.

Näillä ylläolevilla Jesajan sanoilla tahdomme tervehtiä teitä Raamattukodin ystäviä tänä Pääsiäisenä. Muutama päivä sitten vietimme juutalaisen Pääsiäisen Seder-ateriaa, jota Jeesuskin vietti opetuslastensa kanssa täällä Jerusalemissa.

Haluamme samalla kertoa myös Raamattukodin uutisia. Tämän kevään opinto-ohjelma - jatkokurssi entisille opiskelijoillemme - etenee hyvin. Tällä kurssilla on seitsemän opiskelijaa. Heillä on se etu, että he ovat jo saavuttaneet vankan perustan heprean kielessä aikaisempien opintojen ansiosta. He voivat nyt helpommin syventyä profeettoihin ja psalmeihin.

Näillä opiskelijoilla on nyt mahdollisuus oppia lisää Raamatun tekstin taustasta – Raamatun maasta ja kulttuurista. Tämä on olennaista tekstin merkityksen syvemmälle ymmärtämiselle. Opiskelijat esimerkiksi vierailevat uusimmilla arkeologisilla kaivauksilla, ja tutustuvat Raamatussa mainittuihin esineisiin, jotka he voivat usein nähdä myös omin silmin. ”On aivan eri asia todella nähdä jokin asia, kuin vain kuulla puhuttavan siitä,” sanoi eräs opiskelijamme.

Meille vapaaehtoisena Raamattukodin hyväksi työskenteleville, Astalle, Impiöille, Hannelelle ja meille, on kaikkein antoisinta tietää että täällä saatu tieto auttaa kokonaisia kansoja, joita opiskelijamme edustavat. ”Tämä opiskelijaryhmä tulee siunaamaan noin miljoonaa ihmistä,” sanoi eräs toinen opiskelijoistamme.

Kiitos että olette mukana tässä työssä! Kiitos esirukouksistanne ja taloudellisesta tuestanne, joka mahdollistaa tuen kääntäjille, jotka eivät muuten voisi tulla tänne. Tänäkin vuonna kurssille osallistuu neljä tällaista opiskelijaa.

Anivarhain pääsiäissunnuntaina menemme kaikki, opiskelijat ja työntekijät, yhdessä Puutarhahaudalle muiden pyhiinvaeltajien kanssa. Sanoma on kiirinyt monelle kansalle, mutta ei vielä kaikille.

Siunausta teille meiltä kaikilta täällä Raamattukodilla!

Herran armon varassa,

Mirja ja Halvor Ronning

Rakkaat ystävät! 25.7.2007
Mevasseret, Jerusalem

”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak. 1:17

Tämä kirje on rukous- ja ylistyskirje. Nämä kuuluvat yhteen, ensin on rukousta ja kun saamme rukousvastauksen, on aika ylistää. Nyt on sellainen aika!

Lyhyt historiikki:

Raamattukodin hirsiprojekti on ollut rukouslistallanne jo viiden vuoden ajan. Keväällä 2002 ”hirsiprojekti” syntyi rukousystäviemme luona selvänä kehoituksena alkaa kerätä ”hirsiä” vakituisen kodin hankkimiseksi Raamatun maassa raamatunkääntäjille. Nämä edustavat monia kansoja, joilla ei ole vielä äidinkielistä Raamattua.

Raamattukoti mahdollistaa pitkäaikaisen opiskelun kansallisille kääntäjille Raamatun maassa ja siten vaikuttaa oleellisesti käännöksien tarkkuuteen ja uskollisuuteen alkutekstille. Ilman tällaista kotia ja opintokurssia se ei olisi ollenkaan mahdollista. Lisäksi nämä kansojen edustajat näkevät Israelin todellisuuden ja palaavat kotimaihinsa tietoisina, mikä on totuus Israelista.

Viime vuonna 2006 olimme jo ostamassa tätä Raamattukodin vuokra-asuntoa, mutta viime hetkellä omistaja muutti ehtoja ja ostohanke raukeni. Vuosi on vierähtänyt. Olemme jatkuvasti rukoilleet ja kyselleet, niin myös monet teistä: ”Herra, mikä on sinun tahtosi suhteessa Raamattukotiin?” Selvää vastausta ei vain tullut. Ystäväkirjeessäkin vain mainitsin, että ”hirsiprojekti jatkuu” eikä meillä ollut teille mitään uutta kerrottavaa. Tuntui kuitenkin siltä, ettei meillä ollut lupaa toimia asiassa ilman selvää johdatusta.

Mutta nuo rukoukset eivät olleetkaan turhia. Opimme, että niin kuin Psalmissa 127:2 lukee, ”Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat.”

Vastaus tuli yllättäen tämän vuoden toukokuussa, kun saimme sähköpostin Suomesta henkilöltä, jota emme erityisemmin tunteneet. Kirje kertoi, että asianomaisen veli oli hankkinut Honkarakenteelta suuren kaksikerroksisen hirsitalon rakennuspaketin. Hänellä oli ollut aikomuksena rakentaa talo Suomessa, mutta mieleen oli tullut tämä meidäm ”hirsiprojekti”, niinpä hän päätti ehdottaa hirsimökkiä Raamattukodille. Hinnaksi mainittiin 45 000 euroa - 250-neliöisestä kaksikerroksisesta talosta. ”Hinta on hyvä, mutta lähetä pohjapiirustukset”, pyysin. Kun sain ne, olin täysin sanaton. Pohjapiirustus oli kuin kopio nykyisestä vuokrahuoneistosta. Alakerrassa iso olohuone, keittiö sekä toimistohuone! Yläkerrassa neljä makuuhuonetta ja jokaisella erillinen WC/suihku, juuri niin kuin nykyisessä Raamattukodissa! Lisäksi pohjapiirustuksissa luki, että yläkerrassa on kirjastohuone. Te, jotka olette käyneet Raamattukodilla, voitte ymmärtää parhaiten, miten hämmästyttävän samanlainen ja samankokoinen tuo hirsimökki on.

Soitin Raili Helinille, joka hoitaa Raamattukodin asioita Lempäälässä ja kysyin, ”Paljonko varoja on hirsiprojektin tilillä nyt?” ”Saattaa olla siinä 45 tuhannen paikkeilla”, oli vastaus. (Todellisuudessa tilillä oli 45 280 euroa!)

Sitten oli kiire kysyä Jad Hashmonasta, joka oli aikaisemmin antanut alustavan luvan rakentaa Raamattukoti sinne (korvauksetta). Komitea, joka sai myös hirsitalon piirustukset, antoi heti myönteisen vastauksen ja ehdotti määrättyjä paikkojakin Kodille Jadissa.

Tulin Suomeen kesäkuun alussa lyhyelle kiertueelle kevään kääntäjienkurssin loputtua oppilaamme, tohtori Napo Poidin, kanssa. Silloin tapasin kirjeen lähettäjän, joka toimi välikätenä kaupanteossa. Kaupat tehtiin periaatteessa 7.6.2007.

Talo tuli kuin taivaasta pudonneena! Kiittäkäämme ja ylistäkäämme Herraa! Edessä on vielä monia vaiheita, ennen kuin tämä kaunis hirsitalo voi nousta Juudean vuorille. Ystävät Suomessa ovat nähneet paljon työtä ja vaivaa. Hirret, ikkunat ja ovet joudutaan rahtaamaan kahteen konttiin, jotka sitten toimitetaan satamaan ja sieltä Israeliin. Lisäksi konttiin tarvitaan muuta puutavaraa rakentamista varten. (Jos joku haluaa antaa käytännöllistä apua, ottakaa yhteyttä Savolaisen Hannuun, puh. 050-5705787, sähköposti habeit@netti.fi.) ”Hirsiprojektin” tili on myös vielä avoin.

Täällä päässä on omat työvaiheensa Jad Hashmonassa, ennen kuin rakennus on pystyssä, ennen kuin ensimmäiset afrikkalaiset ja muunmaalaiset opiskelijat voivat asettua taloon. (Poikamme Daniel, Jad Hashmonan toiminnanjohtaja, hoitaa asioita täällä päässä.) Varmaan ymmärrätte, kuinka tärkeitä esirukoukset ovat tänä aikana, niin että mikään ei saisi estää tämän projektin toteuttamista.

Koemme tämän hirsitalon olevan valtavan rukousvastauksen! On ihmeellistä, että pohjapiirros on täsmälleen sopiva Raamattukodille toimistoineen ja kirjastoineen (se oli suunniteltu ”vieraskodiksi”), ja että hinta oli juuri se summa, mitä ”hirsiprojektin” tilillä oli Suomessa. ”Hirsiprojekti” on sitten kirjaimellisesti suomalainen hirsitalo. Olemme kiitollisia Herralle tästä rukousvastauksesta. Kiitos esirukoilijoille ja lahjoittajille.

Raamattukodin työ jatkuu tässä kodissa ja olemme parhaillaan valmistelemassa ensi vuoden kurssia, joka on suunniteltu ranskaa puhuville raamatunkääntäjille Länsi-Afrikasta.

Halvor ja minä olemme tulossa Suomeen ICEJ:n kiertueelle 29.7.-12.8. Israel tarvitsee esirukoilijoita tänä vaikeana aikana, jolloin Israelin kansan olemassaoloa taas uhataan. Älkäämme unohtako päivittäin rukoilla Jerusalemin rauhan puolesta.

Elokuun 17.-19. on Helsingin Laajasalon kristillisellä opistolla raamatunkäännösseminaari. Ohjelma ohessa liitteenä. Olisi ilo nähdä ystäviä!

Herran armon varassa,

Raamattukodin puolesta

Mirja Ronning

Syysterveiset USA:sta

Rakkaat ystävät! 25.11.2007

Lämmin tervehdys täältä Raamattukodilta Mevasseretista. ”Mevasseret” muuten tulee Jes. 52:7:sta ja tarkoittaa ”ilosanoman tuojaa”, aika sopiva nimi Raamattukodin asuinalueelle.

Olen nyt palannut takaisin USA:n matkaltani, mistä kirjoitin teille. Wycliffen konferenssi oli mahtava kokemus. Sain esittää siellä Raamattukodin opetusohjelman osanottajille, jotka edustavat satoja käännösprojekteja Afrikassa, Kaukoidässä, Etelä-Amerikassa, Venäjällä, Tyynen valtameren alueella! Kiitos esirukouksista! Miten mahtava näköala raamatunkäännösasia onkaan!

Raamattukodin työ osoittautuu juuri siksi työksi, mitä nyt tarvitaan – kahdessa mielessä: ensinnäkin siksi, että me palvelemme pääasiassa kansallisia kääntäjiä, jotka kohta ottavat vastuun työstä, kun ulkomaalaiset alkavat palata kotimaihinsa. Toisekseen Raamattukoti palvelee Vanhan Testamentin, heprealaisen Raamatun, kääntäjiä aikana, jolloin sadat kansat haluavat saada Uuden Testamentin lisäksi myös Vanhan Testamentin ja oppia tuntemaan ”Kirjoitukset”, joihin Jeesus niin monasti viittasi ja jotka kertovat Israelin kansan menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vain 430 kielellä on sekä Uusi että Vanha Testamentti. Tarvitaan vielä satoja Vanhan Testamentin käännösprojekteja, jotta voitaisiin antaa koko Raamattu niille kansoille, joilla on vain Uusi Testamentti äidinkielellään.

On ihmeellistä todeta, että – Herran armosta – olemme saaneet tämän pienen Kodin kautta olla kouluttamassa täällä Israelissa 55 eri kielen edustajia.

Te ystävät olette niitä, jotka olette kantaneet työn esirukouksin, uhrilahjoin ja vapaaehtoisten antaman työpanoksen avulla.

Nytkin täällä palvelee kaksi vapaaehtoista. Kesästä joulun alle täällä on ahertanut toimistossa ja kodinhoidossa Anna Vähäkangas ja näin mahdollistanut matkani Suomeen elokuussa ja nyt USA:aan. Hän palaa koti-Suomeen 19.12. Syyskuussa Kodille tulla tupsahti ”lomalle” meille silloin vielä tuntematon Airi Sorsamo, joka sitten kohta huomasi Raamattukodilla olevan sitä ja tätä tekemistä, ja niin hänestä tuli ”vapaa vapaaehtoinen” – meidän kaikkien iloksi. Hän onkin ainoa vapaaehtoinen, joka on tullut meille ”vahingossa”. ”Herra minut tänne johdatti”, sanoo Airi. Airi ja Anna ovat hoitaneet monia ryhmiä Kodilla syksyn mittaan. Tervetuloa muutkin (tulijoille vinkiksi: kahvia jo on, kaurahiutaleet tulisivat nyt hyvään käyttöön).Airi palaa Suomeen 7.12. Kaikesta tästä olemme syvästi kiitollisia heille!

Parhaillaan valmistelemme kevään 2008 ranskankieliseen tammikuussa alkavaan kurssiin liittyviä käytännön asioita. Kurssi on suunniteltu Länsi-Afrikan kääntäjille. Tulijoita on Beninistä, Burkina Fasosta, Norsunluurannikolta ja Togosta. Viidelle on saatu jo viisumit!

Entä Hirsiprojekti? Hirsitalolle hankitut kolme konttia ovat Suomessa valmiina pakattaviksi ja niihin kerätään parhaillaan kaikenlaista rakentamiseen tarvittavaa tavaraa, mm. hyvää puutavaraa, putkitavaraa kylppäreihin ym. ym. (ota yhteyttä Hannu Savolaiseen, puh. 050-5705787, s-posti habeit (ät) netti.fi ). Kontit pakataan tammi-helmikuun vaihteessa. Kaikki apu on tervetullutta.

Jad Hashmonasta kerrotaan (poikamme Daniel), että paperiasiat ovat nyt vetämässä, mutta vastaus saattaa vielä kestää. Toivomme voivamme aloittaa rakennustyöt Jadissa helmikuun loppupuolella.

Raamattukodin toiminta jatkuu Mevasseretissa.

Kiitos teidän osuudestanne kaikessa, mistä olen kertonut yllä. Antakoon Herra iloa ja voimia arkipäivän haasteisiin!

Tärkeää: Älkäämme unohtako asettua rukoustaisteluun Israelin puolesta kohta alkavissa neuvotteluissaa USA:n Annapoliksessa. Muistakaamme, että suurin osa islamilaisesta maailmasta kyseenalaistaa juutalaisvaltion oikeuden olemassaoloon. Heinäkuussa 2000 Barak tarjoutui luovuttamaan 92 % Juudeasta ja Samariasta ja osia Jerusalemista, mutta palestiinalaisjohto ei hyväksynyt tarjousta. Nytkin taas pientä Israelia painostetaan. Isäni sanoi, ”Vain Jumala voi tuoda rauhan”. Rukoilkaamme Hänen tahtonsa tapahtumista niin suurissa kuvioissa kuin meidän omissa pienissäkin asioissamme.

Herran armon varassa, Raamattukodin puolesta,

Mirja Ronning

P.S. Parhaillaan suunnittelen Suomen-kiertuetta helmikuulle (10.2.-26.2). Tällä kertaa toivoisin saavani kertoa Raamattukodin työnäystä Raamattuja vailla olevien kansojen hyväksi myös uusille yhteisöille, jos mahdollista. Ottakaa tässä vaiheessa yhteyttä sähköpostitse tänne (11.2. ja 20.2. on jo varattu).

Uutiset

Viimeisimmät uutiset

Uutisarkisto

Ystäväkirjeet